Kirpputori

Kirpputorien vaiheikas historia

Kirpputorit ovat varmasti kaikille suomalaisille tuttu ilmiö. Kirpputoriksi kutsutaan yleensä sellaista kauppapaikkaa tai myyjäisiä, jossa on myynnissä käytettyjä ja vanhoja kodin tarvikkeita, kuten esimerkiksi vaatteita, huonekaluja, taloustavaroita tai itse valmistettuja tuotteita. Jotkin kirpputorit ovat myös keskittyneet myymään vain tiettyjä erikoistuotteita, kuten muun muassa kirjoja tai astioita. Kirpputoritoimintaa on harrastettu maailmalla jo satoja vuosia, ja kotimaahamme ilmiö rantautui 1900-luvun alkupuolella.

Mistä nimi sai alkunsa?

Kirpputori-nimen alkuperästä on olemassa ristiriitaista tietoa, mutta yleisin uskomus on, että nimi on keksitty Ranskassa. Pariisiin perustettiin 1860-luvulla edelleen toiminnassa oleva suuri kirpputorialue, jossa vähävaraiset myivät muun muassa löytämiään käytettyjä vaatteita ja kenkiä. Aikakaudelle oli tyypillistä, että vaatteissa oli usein kirppuja, minkä vuoksi aluetta alettiin kutsua nimellä “Marche aux Puces”, joka myöhemmin kääntyi usealla kielellä käsitteeksi kirpputori.

Lumppukauppiaat laittoivat ilmiön liikkeelle Suomessa

Suomen ensimmäiset kirpputorikauppiaat olivat lumppukauppiaita, jotka myivät toreilla käytöstä poistettuja vaatteita ja tekstiilejä. Koska useat heistä olivat uskonnoltaan juutalaisia, saivat he 1920- ja 1930 -luvuilla harrastaa myyntiä vain tietyillä alueilla. Esimerkiksi Turussa myyminen oli sallittua vain Puutorilla, joka sijaitsi kauppatoria kauempana keskustasta. Parinkymmenen vuoden kuluessa käytettyjen tavaroiden myyntiä alettiin kuitenkin hyödyntää muidenkin kuin lumppukauppiaiden toimesta erilaisissa myyjäisissä.

Myyjäisiä järjestettiin 1950-luvulla kaikkein suurimmissa kaupungeissa ympäri maata. Niiden taustalla vaikuttivat tavallisesti eri yhdistykset ja seurat, joiden toimintaa myyjäisillä oli tarkoitus rahoittaa. Myytävät tavarat saatiin lahjoituksena seurojen jäseniltä ja perinteisten vaate- ja tavaramyynnin lisäksi tarjolla oli usein muun muassa leivonnaisia ja käsitöitä. Maaseuduilla yleistä oli myös itse poimittujen marjojen ja sienien myynti. 1970- ja 1980 -luvuilla myyjäiset yleistyivät huomattavasti.

1960-luvulla syntyivät ensimmäiset kirpputoriketjut

Suomen ensimmäiset kirpputorien myymäläketjut perustettiin jo 1960-luvulla. Pelastusarmeija, joka on edelleen maamme suurin kirpputoriketju, sai tällöin alkunsa Helsingissä. Sen toiminta perustui, ja perustuu edelleen, lahjoituksena saataviin hyväkuntoisiin tavaroihin sekä vaatteisiin, joiden myynnin tuotto käytetään vähävaraisten, syrjäytyneiden, vanhusten, työttömien sekä yksinhuoltajaperheiden avustamiseen. Tänä päivänä Pelastusarmeijan kirpputoreja löytyy 16 kaupungista ympäri maata ja keräyspisteitä, joihin lahjoitukset voi jättää, on peräti kymmeniä.

Toinen 1960-luvulla perustettu kirpputorien myymäläketju on Emmaus, joka niin ikään on toiminnassa yhä tänä päivänä. Emmaus on uskonnollisesti ja poliittisesti sitoutumaton solidaarisuusliike, jonka tavoitteena on ekologisesti ja sosiaalisesti kestävä yhteiskunta. Se on kansainvälinen liike, jolta löytyy ryhmiä lähes 40 eri maassa. Kirpputori-toiminnasta saatava tuotto on perinteisesti käytetty kehitysyhteistyöhön, katastrofiapuun sekä erinäisiin hankkeisiin ja yhdistyksiin sekä Suomessa että ulkomailla.

1960-luku muutti asenteita

Maailma koki ennennäkemättömiä muutoksia 1960-luvulla. Hippiliikkeen ja sen mukanaan tuoman uudenlaisen musiikin myötä nuoret alkoivat olla valveutuneita ainutlaatuisuudestaan ja omaa minää alettiin ilmaista muun muassa persoonallisella pukeutumisella. Enää ei peritty isosiskon vanhoja mekkoja tai veljen paitoja, vaan kaiken piti olla uutta ja omaa. Television tuleminen koteihin vaikutti osaltaan myös kulutusyhteiskunnan syntyyn, sillä se osoitti mainoksillaan, mitä kannattaa hankkia elääkseen unelmaelämää.

Kulutusyhteiskunnan materialististen asenteiden vahvistuessa asenteet kirpputoreja kohtaan alkoivat olla negatiivisia. Esimerkiksi 1970-luvulla Pelastusarmeijan kirpputoreja pidettiin ainoastaan vähäosaisten sekä juoppojen paikkana. Ajatuskin käytettyjen vaatteiden ostamisesta, saati käyttämisestä oli epämiellyttävä ja outo. Kirpputoreilla asioivia ihmisiä pidettiin niin ikään omituisina ja vanhojen vaatteiden käyttäminen oli yleisesti rumaa ja säädytöntä. Asenne säilyi läpi 1980-luvun, mutta 1990-luvun alkupuolella kirpputorit alkoivat nousta jälleen arvoonsa.

1990-luvun lama pysäytti suomalaiset

Itsepalvelukirpputorit alkoivat yleistyä Suomessa hiljalleen 1980-luvun lopulle tultaessa. Pöydät toimivat saman henkisesti kuin monella kirpputorilla vielä tänäkin päivänä; myyjä vuokrasi pöydän, johon toi tavaransa myyntiin ja sai myyntituotot vuokra-ajan jälkeen kirpputoriyrittäjältä. 1990-luvun alun lama sai itsepalvelukirpputorien määrän räjähtämään kasvuun ja uusia kirpputoreja ilmestyi kuin sieniä sateella. Syyksi tähän on arvioitu muun muassa sitä, että ihmisten kulutustottumukset muuttuivat laman myötä.

Lamaa ja sen aiheuttamaa kulutustottumusten muutosta on kutsuttu eräänlaiseksi suomalaisten katumusharjoitukseksi. Suomen kansa koki kollektiivista huonoa omaatuntoa pari vuosikymmentä kestäneestä kulutusjuhlasta, joka oli lopulta aiheuttanut talouden ylikuumenemisen ja laman synnyn. Asenteissa haluttiin palata takaisin 50 vuoden takaiseen nöyrään ajatteluun, jossa kulutusta ohjasi ahneuden sijaan kohtuullisuus. Kirpputorien suosio säilyi melko tasaisena koko 1990-luvun ajan ja etenkin itsepalvelukirpputorit yleistyivät joka puolella maata.

Kirpputorit nykypäivänä

Vaikka elämme nykypäivänä kuluttamiseen orientoituneessa maailmassa, ovat kirpputorit eri muodoissaan kasvattaneet suosiotaan viime vuosina hurjasti. Osasyy on varmasti se, että nykyajan ihmiset alkavat olla valveutuneita ylenpalttisen kulutuksen kuormituksesta ympäristölle. On huomattu, että kaikkea materiaa ei tarvitse osaa upouutena, vaan käytetty tavara voi toimia aivan yhtä mainiosti kuin uunituoreenakin ostettu. Kirpputoreilta on myös kiva tehdä löytöjä jopa useiden vuosikymmenien takaa.

Kirpputori-tyyppistä myyntiä löytyy nykyään joka puolelta. Internet on mahdollistanut käytetyn tavaran myynnin jopa toiselle puolelle maailmaa ja verkosta löytyykin useita eri palveluita, joihin omia tavaroita voi laittaa myyntiin. Erilaiset yhdistysten ja seurojen toimintaa tukevat myyjäiset ovat yleisiä edelleen ja alalle on kehitelty myös uusia innovaatioita. Esimerkiksi Suomen Punaisen Ristin Kontti-toiminta sekä työllistää pitkäaikaistyöttömiä että auttaa tuotoillaan apua tarvitsevia.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *